Olen reilu nelikymppinen nainen, joka asustaa vanhaa rintamamiestaloa Haminan perukoilla. Koiria minulla on ollut lapsesta asti muutamaa teini-iän vuotta lukuunottamatta, ensimmäisinä englanninspringerspanieli ja shetlanninlammaskoira.

2000-luvulla hurahdin bordeauxindoggeihin, joista juontaakin juurensa kennelnimeni Mea Rubra, 'Minun Punaiseni'. Vuonna 2006 suoritin Kennelliiton kasvattajan peruskurssin ja vuonna 2008 kasvattajan jatkokurssin, myöhemmin sitten myös jalostusneuvojan peruskurssin. Borkkuja minulla ehti olla vuosien varrella neljä, eikä yksikään niistä osoittautunut minun jalostuskriteerieni arvoiseksi, vaikka kovin rakkaita lemmikkejä olivatkin.

Viimeisen borkun vielä eläessä aloin tutkailla itselleni sopivaa rotua, joka olisi hieman kompaktimman kokoinen ja täyttäisi turkiltaan, terveydeltään ja luonneominaisuuksiltaan mun tiukat vaatimukset. Kennel Kahaltajan Pia Atri oli jo vuosia ollut mun hyvä kaveri ja täysin sitä mieltä, että beagle olisi meidän perheeseen se sopiva rotu. Ja niinhän siinä lopulta kävi ja sille tielle jäin.

Edelleen suhtaudun pentujen teettämiseen hyvin kriittisesti ja siksi yritän käydä omien beaglein kanssa monissa harrastuksissa, jotta näen niiden taipumukset. Kaikki beagleni myös luonnetestataan. Jalostuksessa pyrin tasapainoiseen rakenteeseen ja luonteeseen samalla säilyttäen beaglen käyttöominaisuudet. 

En myy beaglea pelkäksi tarha- tai ulkokoiraksi. Toivon myös tulevilta pennunomistajilta pientä innostusta edes leikkimieliseen harrastamiseen koiransa kanssa - ihan molemminpuolisen mielenrauhan säilyttämiseksi. 

Vapaa-aikanani - siis sillä, mitä koirilta jää - harrastan käsitöitä ja pyrin pääsemään myös kerran viikkoon hevosen selkään rentoutuakseni ja oppiakseni aina uutta.